Shhh, älä kerro isälle… Tällaisen isänpäiväelämyksen ajattelin järjestää

isänpäivälahja

Jokaisen perheen isänpäivä on erilainen ja useilla perheillä on omat, vuosittain toistuvat tapansa juhlia isää. Perinteet ja juhlan luonne luonnollisesti muuttuvat lasten aikuistuessa ja lapsuudenkodista pois muuttaessa. Ehkä isä-tittelikin vaihtuu isoisäksi. Ainakin meidän perheemme isänpäivä on muuttunut paljon vuosien saatossa. Isä ei enää herää lauluun, mutta toisaalta minä ja sisarukseni matkaamme pitkänkin matkan päästä varta vasten juhlimaan. Nyt taiteilemani sormivärikortti tuskin aiheuttaisi samanlaista ihailua kuin parikymmentä vuotta sitten ja taakse ovat jääneet myös perinteiset tavaralahjat: pehmeät paketit, partavedet ja kirjat. Käyttötavaraa isäni osaa ostaa itsekin, mutta yhteinen aika on kortilla. Aikuisiällä, eri talouksissa asuessa osaa arvostaa aivan eri lailla ihan tavallisia hetkiä oman isän kanssa, hengailua, keskustelua ja jopa vain TV-ohjelmille nauramista yhdessä. Mikä lapsuudessa oli arkea, on nyt aikuisena luksusta.

Vaikka isänpäivän luonne on muuttunut, haluan kuitenkin vuosittain muistaa tätä oman elämäni supersankaria jollain erityisellä, juuri oman isäni näköisellä tavalla. Isäni ei ole mikään vanhanaikaiseen miehen rooliin jumahtanut jörö, vaan oikea kodin hengetär. Hän viihtyy hyvin keittiössä ja kantaa sieltä ulos mitä herkullisempia ruokia meidän muiden nautittavaksi. Kuitenkin kerran vuodessa häädämme isän keittiöstä. Isänpäivänä hän ei raada.

Siispä luonnollisesti ruoka on oleellinen osa isänpäiväämme, mutta pääkokki viettää ansaittua vapaata. Joko me lapset valmistamme ruuan (hyvin vaihtelevalla onnistumisprosentilla) tai nautimme ravintolaillallisen. Isänpäiväateriassamme on aina jokin twisti. Olemme muun muassa kerääntyneet kiinalaisen hotpotin ääreen, täyttäneet yhdessä tortilloja tai grillattu – kyllä, keskellä marraskuuta.

Nyt paljastan salaisuuden. Tämän vuoden twisti on, että nautimme isänpäiväillallisen Porvoossa, isäni lapsuudenmaisemissa. Pakettiin kuuluu tietenkin myös käyskentelyä Vanhan Porvoon ihanilla kujilla. Luonnollisesti isälle kerromme vain, että menemme ravintolaan ja miljöö on yllätys. Uskallan paljastaa suunnitelman täällä, sillä isäni osaa käyttää paremmin liettä kuin tietokonetta 🙂

Minun isäni juttu on siis ruoka. Entä sinun isäsi? Jos sinäkin ajattelit tänä vuonna skipata tavaralahjat, löytyy aineettomia isänpäivälahjoja ihan jokaisen isän makuun. Ajoneuvointoilijalle sopii karting, luonnosta nauttivalle taas melontaretki tai päivä kalassa. Mikäli isäsi on oluen ystävä, nauttii hän varmasti panimokierroksesta. Kiireinen uraisä puolestaan osaa varmasti arvostaa pientä hengähdystä hemmotteluhoidon parissa, esimerkiksi hieronta sopii kaikille.

Suoritimme myös kyselyn, jossa selvitimme isänpäivän traditioita.

Mutta muista, älä ota stressiä isänpäivälahjasta tai erikoisen spektaakkelin järjestämisestä. Isänpäivässä tärkeintä on yhdessä olo, varsinkin meille, jotka eivät jaa enää yhteistä kotia. Jos yhdessä juhliminen ei tänä vuonna onnistu, jo puhelu tai oikea kortti ilahduttaa.

 

– Annika, elämyskirjoittaja

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s