Isänpäivä, päivä jota vietetään joka vuosi marraskuun toisena sunnuntaina. Sen tarkoituksena on muistaa isää. Joku voisi miettiä, miksi ajankohta on juuri tämä. Sille on syynsä. Pohjoismaiset kauppiaat ovat ehdottaneet kyseessä olevaa ajankohtaa siksi, että tällöin on vielä hiljaista ennen joulusesonkia. Outo syy siihen nähden, että tarkoitus on kuitenkin muistaa yhtä elämämme tärkeintä ihmistä, eikä suinkaan tuhlata rahaa ja hankkia tavaraa.

Isänpäivä on merkannut minulle aina paljon. Suurin syy tähän on se, että perhe on kuulunut arvoihini aina ykkösenä. Jo ala-asteella kun listasimme elämän arvoja laitoin kärkeen perheen ja terveyden. Nämä erottui jo silloin joukosta.

Perinteisesti olen aloittanut isänpäivän miettimisen muutaman viikon etukäteen. Olen hankkinut jonkun kivan pienen isänpäivälahjan ja tehnyt aina itse kortin. Olen aloittanut leipomisen pari päivää ennen ja halunnut viedä isänpäivänä aina isänpäivälahjan sänkyyn. Jos hän erehtyi nousemaan aikaisemmin ylös, olin vihainen ja pakotin hänet takaisin sänkyyn. Ihan vain sitä varten, että saan mennä, halata ja antaa isänpäivälahjan.

Joitakin vuosia sitten elämässä tapahtui kuitenkin jotain, joka teki minulle isänpäivästä hiukan erilaisen. Nykyään menen isänpäivänä hautausmaalle ja sytytän kynttilän. Katson kun kynttilä alkaa palamaan rauhallisesti ja mietin viimeistä toivetta, jonka kuulin isältäni; ”anna isille hali”. Ikävä on suuri. Isänpäivänä kuuluu muistaa isää ja niin minäkin teen, omalla tavallani. Hyvää isänpäivää, rakas isä! Olet sydämessäni, vaikka oletkin poissa. ♥

– Anu